Mikkelin koulutuskerta 5.4.2014

Tokotiimi kokoontui Mikkelissä Agilityharrastajien hallilla. Treeniaikaa oli klo 9-17. Tällä kertaa tokotiimillä ei ollut ulkopuolista kouluttajaa, vaan kokoonnuimme keskenämme ja muut antoivat vinkkejä treenaamiseen ja ongelmien ratkaisuun. Mukana oli 12 koirakkoa, vain kaksi puuttui sairastapausten vuoksi.

Koska itse tulin valituksi tokotiimiin 2014 alusta, niin tämä oli ensimmäinen kerta kun olimme keskenämme treenailemassa. Itseäni jännitti paljon, sillä nyt oltiin tavallaan ”konkareiden” silmien alla, ja ”vastuu” ei ollut ulkopuolisella kouluttajalla. Paljon treenattiin häiriötreenejä, etenenkin ylempien luokkien koirakot. Minusta oli hieno huomata että vaikka kultainennoutaja on sellainen ”rakastan kaikkia ihmisiä” –koira niin silti hienosti koirat kestivät monenlaisia ja vaikeitakin häiriöitä :)

PÄIVÄN TREENIVINKKI:

Nouto:

Ihanteellisinta noudossa on se, että koira laukkaa noutokapulalle, ottaa noutokapulan nätisti suuhunsa ja laukkaa ohjaajan luokse joko eteen tai sivulle. Kapulan koiran tulisi luovuttaa niin, että kun ohjaaja ottaa kapulan reunoista kiinni ja sanoo luovutussanan niin koiran tulisi avata suu ja vetää pää pois kapulan luota.

Noudossa koiralla voi olla monenlaisia ongelmia: koira pureskelee kapulaa, koiralla on hidas palautus tai koira mielellään omisi kapulan itselleen.

Opeta ensin koira kiertämään jonkin esteen/puun/lyhtypylvään ympäri. Kun koira kiertää, annetaan koiralle noutokapula suuhun ja koira kiertämään. Välillä voi ohjaaja pyytää koiraa luovuttamaan kapulan, välillä koira voidaan ottaa pelkästään sivulle. Tämä voidaan yhdistää myös noutoon, eli koira noutaa, kiertää esteen ja pyydetään sivulle.

Kiertokohteita voi olla myös monia, esimerkiksi ohjaajan edessä ja takana. Näin ollen koiralla vähenee paine tulla kapula suussa ohjaajan luo ja tällöin pureskelu vähenee ja pikku hiljaa poistuu poistuu.

Kirjoittanut Anna Heikkilä

Kannuksen koulutuskerta, kouluttajana Pipa Pärssinen

Kokoonnuimme Kannukseen Pipan oppiin 8.-9.2.2014. Molempien päivien aikana teimme kaksi koulutuskierrosta sekä yhteistreeninä ketteryysharjoitteita sekä paikallaoloja. Lisäksi Pipa piti meille luennon aiheena noutajanpennusta tokokoiraksi ja miten kultainennoutaja toimii EVL:ssä kisatessa. Alla hieman luennon nostattamia ajatuksia.

Kultaisennoutajan tyypilliset EVL-liikesuoritukset verrattuna muihin rotuihin

Paikallamakuu: Kultaisilla yleensä hyvä, kunhan panostaa nopeaan ja varmaan maahan menoon. Ei kannata antaa kaksoiskäskyjen takia etumatkaa muille. Mieluummin kannattaa opettaa suora makuu kuin lonkalla makaaminen, jos koira vaan pystyy luontevasti sen tekemään.

Paikallaistuminen: Tämäkin on yleensä hyvä, kultaiset istuvat useimmiten rauhallisesti ja ryhdikkäästi.

Seuraaminen: Kultaisten vahvuus seuraamisessa on se, että ne eivät kyttää ja ovat rentoja. Lisäksi ne heiluttavat häntäänsä, joten näyttävät asenteeltaan iloisilta. Perusasennot pysähdyttäessä tai askelissa ovat yleensä nopeita. Heikkoutena on täsmällisyys paikan suhteen ja väljyys. Joskus iloinen asenne menee humputtelun puolelle, eli sitä ei saisi kuitenkaan olla liikaa.

Zeta: Maahanmeno kannattaa opettaa kerralla ja nopeasti, se on monilla muilla roduilla huono. Istuminen on vaikea, varsinkin saada se nopeaksi. Tässä tulee monilla roduilla virheitä, joten pääasia on, että istuu! Seisomisessa ei saisi olla yhtään astelua vaan pitäisi olla hyvä jähmettyminen, mutta sen opettaminen kultaiselle ei pitäisi olla ongelmallista. Zetaan kannattaa panostaa, koska siitä saa kultaiselle yleensä hyvän ja varman liikkeen.

Luoksetulo: Tämä on haastava niin kultaisille kuin muillekin roduille. Seisomisen pitäisi olla napakka, eli siihen pitäisi saada kunnon jarrutus, mutta vauhdin pitäisi kuitenkin olla nopea (tosin ei liian nopea, jotta pystyy jarruttamaan, ei kuitenkaan ravia). Maahanmeno on yleensä hyvä. Myös loppupätkällä pitäisi saada vauhti pysymään hyvänä.

Ruutu: Merkille meno kultaisilla on yleensä hyvä, seisovat ryhdikkäästi. Samoin ruutuun juokseminen on yleensä suora ja hyvällä vauhdilla. Kultaisilla ei ole taipumusta tehdä ns. paimennuskaaria. Siihen pitää kuitenkin panostaa, että se ruutu löytyy aina ja koira menee tarpeeksi syvälle ruutuun.

Ohjattu nouto: Kultaisilla voi tulla sitä ongelmaa, että haluaa jättää menemättä merkille ja lähteä suoraan noutoihin. Harjoitellessa kannattaa palkita kokonaisuudessa pelkästä merkille menosta.

Hyppynouto: Nopeudessa kultainen ei päihitä muita rotuja, joten on tärkeää, että se tekee liikkeen teknisesti oikein. Voimakkaaseen hyppäämiseen kannattaa panostaa harjoittelemalla erilaisia hyppyjä.

Tunnistusnouto: Periaatteessa helppo kultaiselle, kunhan se ymmärtää nuuhkimisen idean, eikä mene noutomoodiin.

Kaukokäskyt: Tämä on kultaiselle aika vaikea liike, mutta toisaalta se on sitä myös muille roduille. Kultaisen rakenne on usein pitkänomainen, joten harjoitellessa kannattaa tehdä paljon painonsiirtoja, jotta koira ymmärtää taaksepäin suuntautuvan liikkeen. Etujalat paikallaan voi olla koiralle helpompi ymmärtää kuin takajalat paikallaan.

Kultainennoutaja tokokoirana – kadonnut luonnonvara?

Muistan, kun itse aloitin kultaisennoutajani kanssa tokoilemaan. Kun aloin vakavammin puhua tavoitteena olevasta tottelevaisuusvalion arvosta, moni katsoi minua ja totesi: ” Juu-u, kyllä sä kultaisen valioksi saat. Jos haluat kuitenkin jotain enemmän, niin kannattaa miettiä seuraavaksi koiraksi jonkun muun rotuista. Esimerkiksi bordercollieta. Siis jos vakavissaan meinaat tokoilla.” Tämä ajatus jäi häiritsemään minua ja nyt muutaman vuoden jälkeen päätinkin tarttua mietteeseeni syvällisemmin.

Kultainennoutaja on alun perin jalostettu metsästyskoiraksi eli ammutun pienriistan noutajaksi. Kultainen on kuitenkin nykypäivänä sekä hyvin suosittu perhekoira että harrastuskoira. Kultaiseennoutajaan liitetään ominaisuudet sosiaalinen, älykäs, helposti koulutettava ja miellyttämisenhaluinen. Näitä ominaisuuksia miettiessä nousee ajatus, miksei kultainennoutaja ole enää entisajan tapaan yksi valtarotu tokossa? Kyseiset ominaisuudet ovat haluttuja ominaisuuksia tokokoiralla. Lisäksi tokikin tokokoiralla olisi hyvä olla energiaa, motivaatiota, keskittymiskykyä sekä moottoria. Herääkin kysymys, onko nykypäivän kultaisillanoutajilla enää vaadittuja ominaisuuksia? Vai mikä saa tosissaan tokoilevat ohjaajat ottamaan pääasiassa bordercollieita kultaisennoutajan sijaan tokokoirikseen?

Kyselin mielipiteitä pitkään ja tavoitteellisesti tokoa harrastaneilta ihmisiltä: Anu Leinoselta (kennel Resound, kisannut kultaisellanoutajallaan maajoukkueessa), Piritta Pärssiseltä (TOKO ylituomari, kisaa sileäkarvaisillanoutajillaan), Satu Taskiselta (kisannut ennen kultaisellanoutajalla, kisaa nykyään bordercolliella, valmennusrenkaassa) sekä Christa Enqvist-Pukkilalta (kisannut ennen kultaisellanoutajalla, kisaa nykyään bordercolliella, valmennusrenkaassa). Tarkoituksena oli saada erilaisia mielipiteitä koskien kultaisennoutajan vahvuuksia ja heikkouksia tokokoirana, syitä kultaistennoutajien vähäisyyteen valmennusrenkaassa ja KV-kokeissa viime vuosina sekä miksi suurin osa vaihtaa tokokoirakseen bordercollien. 

Kultaisennoutajan vahvuudet ja heikkoudet tokokoirana

Kuten mainittua, kultainennoutaja on älykäs, miellyttämisenhaluinen ja helposti koulutettava. Tämä päteekin hyvin kultaisennoutajan peruskoulutukseen. Tavoitteellisessa tokokoulutuksessa toistojen määrä kuitenkin lisääntyy huimasti ja koiran on osattava liikkeitä hyvin tarkasti ja täsmällisesti. Samaan aikaan sen on pystyttävä vastaanottamaan käskyjä ohjaajaltaan ja odotettava lupaa toimintaansa.

Christa kuvailee kultaisennoutajan vahvuuksia ja heikkouksia pohtien juuri kultaisen toistojen kestävyyttä: ” Vahvuuksia kultaisessa on ehdottomasti sen rehellisyys ja suoruus. Eli kultainennoutaja vastaa koulutukseen ja tekee usein rehellisesti mitä pyydetään/ mitä se osaa/ on opetettu. 

Satu tuo puolestaan esille hyvänä puolena kultaisennoutajan tietynlaisen tyhmyyden: ” Oma kultaiseni Taisto luuli vielä 10­vuotiaanakin, että kisoissa palkka voi tulla missä vaiheessa kisaa tahansa. Sen sijaan bortsuni oppivat jo muutaman kisan jälkeen, että palkkaa ei kisassa tule.” Satu mainitsee kysyttäessä hyvänä puolena erään tärkeän seikan, ahneuden. Suurin osa kultaisista on erittäin persoja ruualle, joten palkkaaminen on helppoa. Tokikin useat kultaiset myös leikkivät luonnostaan suhteellisen hyvin.

Piritta pitkänlinjan noutajaihmisenä löysi yllä olevien ominaisuuksien lisäksi vahvuuksiksi kultaisen olevan säänkestäviä, sopeutuvaisia erilaisiin tilanteisiin, eivät reagoi pelokkaasti tai arasti vieraisiin ihmisiin ja ovat sosiaalisia muita koiria kohtaan. Piritta, kuten muutkin haastatellut, olivat sitä mieltä, että kultaisen koulutettavuus on riittävän hyvä. Piritta kuvaakin kultaista osuvasti: ” kultaiset oppivat riittävän helposti, mutta eivät heti parin kerran jälkeen, oli sitten kyseessä oikeat tai väärät asiat”. 

Anu näkee kultaisennoutajan erittäin edustavana tokokoirana, kunhan pohjatyö on tehty kunnolla: ”Kultaisennoutajan 'se jokin' mielestäni on siinä, että sillä on parhaimmilaan vähän showkoiran vikaa. Se nauttii huomiosta, säihkyy kun tietää tekevänä mitä ohjaaja haluaa ja nauttii yhdessä tekemisestä niin että ehtii jopa flirttailla yleisön kanssa. En ole paimenkoirilla nähnyt moisia hymyjä naamalla ja sydämen sulattavia katseita ja säkenöivää hännän heilutusta.”

Heikkouksia kysyttäessä esille nousi yllättävän monia ongelmia: motivaation keston lyhyys, suuri treenintarve, heikko kropanhallinta, rakenne, matala työskentelynhalu, ”elämä on laiffii” – asenne sekä hidas oppiminen. Kultaisennoutajan toimiessa tokokoirana on otettava huomioon kultaisen luonnollinen rakenne. Kuten Piritta asian tiivistää: ”Rakenne ei saa olla raskas eikä koira saa olla lihava tai huonossa lihaskunnossa”. Huonossa kunnossa oleva koira ei jaksa treenata ja treenaaminen voi olla hyvinkin epämiellyttävää koirasta. Christa puolestaan tuo hyvin esille sen perusongelman kultaisen treenaamisessa: ”Heikkous kultaisessa on, ettei se opi niin nopeasti. Kultainennoutaja ei myöskään yleistä asioita niin helposti. Näin ollen kultainen vaatii paljon treeniä ja toistoja (sekä pienet yksittäiset palaset jostain liikkeistä että se kokonaisuus). Joten se tarvii paljon treeniä, ja koska osa noutajista ei kerralla kestä paljon toistoja niin treenit pitäisi olla suunnitellut, laadukkaat ja suht lyhyet. Samaanaikaan on kuitenkin treenattava usein noutajan kanssa”. Myös Anu on Christan kanssa samoilla linjoilla: ” Kultainennoutaja on nykyisillä koulutusmenetelmillä yksi helpoimmista roduista saada varmaksi suorittajaksi. Haasteet kasvavat ylemmissä luokissa, jolloin hallittava kokonaisuus kasvaa ja liika yksityiskohtien junnaaminen saattaa kadottaa motivaatiota ja tuo tilalle epävarmuutta ja sen myötä vauhdin katoamista.” Kultaisen kannalta ihanteellisinta olisikin, jos treenit saisi pidetty lyhyinä, mutta niitä olisi päivässä useammat. 

Bordercollie – nykyajan kultainennoutaja. Miksi?

Selatessa vanhoja tokokokeiden osallistujalistoja, valtarotuina ovat olleet kultainennoutaja ja saksanpaimenkoira. Nykyään suurin osa osallistujista (etenkin erikoisvoittajaluokassa) on bordercollieita. Myös tokon valmennusrengas ja maajoukkue-edustus koostuvat pääosin bordercollieista. Miksi näin on? Miksi niin moni tokoharrastaja valitsee bordercollien ennemmin kuin kultaisennoutajan?

Satu muistuttaa osuvasti: ”Kaikilla roduilla (ja yksilöillä) on omat haasteensa. Haasteet bortsun kanssa ovat erit kuin kultaisen kanssa, mutta haasteita on kaikilla.” Asia ei siis ole niin yksiselitteinen kuin moni luulee. Kuitenkin Satu erittelee muutamia tärkeitä pointteja: ”Työskentelytapa on erilainen; bordercolliet suhtautuvat yleensä työhönsä vakavasti ja kultsujen asenne on yleensä tyyliä ”elämä on laiffii”. ”Elämä on laiffii” on myös hyvä puoli kisoissa. Paimenkoira on jalostettu työskentelemään pitkään ja sen ”vietti” tyydyttyy paimennuksesta (palkan odotus), kun taas noutajan vietti tyydyttyy, kun se saa linnun suuhunsa (noin niin kuin yksinkertaistettuna). Kultaisen eduiksi mainittakoon: eivät kyylää/kyttää/käytä silmää ts. ei paimennuskäyttäytymistä, joka on osin hankalaa tokossa. Luulisin myös, että kultaisia ei tarvitse myöskään sosiaalistaa niin huolella ihmisiin, ympäristöön jne. kuin bortsuja. Muut erot liittyvät ehkä siihen, miten paljon toistoja kerrallaan voi treenatessa tehdä. Eli voi olla, että saman toistomäärän saavuttaminen vie kultaiselta pidemmän aikaa kuin bortsulta. Lisäksi noutajan eräänlainen ”suurpiirteisyys” voi hieman tuottaa harmaita hiuksia pikkutarkassa tokossa.” Satun esille tuomat asiat ovat hyvin pitkälti kertausta listasta kultaisen heikkouksista. 

Piritta katselee eroja erityisesti rakenteen kannalta. Kultainennoutaja on selkeästi raskaampi kuin bordercollie, joten kultainennoutaja myös liikkuu ”vähemmän helposti ja kevyesti, mikä vaikuttaa siihen, miltä suoritus näyttää ja miten helposti koira pystyy sen tekemään ja toistamaan (lihaskunnolla/kunnolla/turkilla/syvillä lihaksilla on iso merkitys, esim. bc saa nuo käytännössä ilman treeniä, kultaisen kanssa ne on treenattava esiin)”, Piritta kuvailee. Tärkeänä ajatuksena Piritta nostaa esille mietinnän kultaisen työskentelytehokkuudesta tokoa kohtaan. Kultainen harvoin antaa tokossa 100% tehoa toisin kuin esimerkiksi nomessa, joka on sille rodunomainen laji. 

Valmennusrengas – täysin mahdoton tavoite kultaisen kanssa?

Tokon valmennusrenkaassa ei ole moneen vuoteen näkynyt kultaisianoutajia – ei hakijoina saati sitten renkaan jäseninä. Renkaaseen on vuosittain haku ja hakea voi erikoisvoittajaluokan kilpailuoikeudet omaavalla, alle 6-vuotiaalla koiralla. Kriteerejä täyttäviä kultaisia löytyy Suomesta. Miksei kultaisia siis ole hakenut viime vuosina valmennusrenkaaseen?

Satu tuo esille tärkeän seikan: muissa pohjoismaissa on myös kultaisia maiden valmennusrenkaissa. ”Ruotsissa ja Norjassahan on kultaisia edelleen maajoukkueessa, joten miksi ei Suomessakin? Ruotsin joukkueessahan on ihan lähivuosina ollut myös muutama labbis ja tolleri. Nyt Norjan PM:issä (11/2013) Ruotsin joukkueessa oli kultainen. Suomessa ei viime vuosina ole muistaakseni Valmennusrenkaaseen hakenut yhtään kultaista. En osaa vastata tähän muuta kuin, että tehkää töitä, kisatkaa ja hakekaa renkaaseen!”, Satu neuvoo. Christa ei osaa ottaa kantaa, miksei kultaisia hakeudu valmennusrenkaaseen. Piritta puolestaan yhtenä ongelmana negatiivisen kierteen: ”Harvempi true-tokoilija ottaa kultsua, jolloin niitä ei tule tokossa esille ja kun ei tule esille, harvempi taas ottaa kultsun jne. kierre, vaikka hyviä yksilöitä on - isona massana kultainen ei ole ykköstokokoira, mutta yksilötasolla on hyviä koiria, jos niiden kanssa vain tehdään töitä ja uskotaan siihen, että kultaisesta on hyväksi tokokoiraksi. Mitä enemmän hyviä yksilöitä tulee esille, sitä enemmän harrastajat kiinnostuvat ja sitten tulee taas hvyä kierre päälle.” 

Anu on muiden kanssa yhtä mieltä ja Anun näkemys on varmasti hyvin paikkansa pitävä: ” Suurin syy miksei kultaisianoutajia näy valmennusrenkaassa tai maajoukkueessa on se etteivät ohjaajat hae sinne :) Kukaan ei tule kotoa hakemaan ja harvemmin kehän laidaltakaan lahjakkuuksia bongataan muuta kuin kilpailukirjaa hakemaan. Eteenpäin on itse haluttava eikä se ole mahdotonta kenellekään. Ihmisille on muodostunut harha että eteneminen on mahdotonta koska renkaassa ja maajoukkueessa näkyy vain paimenkoiria. Paimenkoirien nopeus ja keskittymiskyky ei ole mikään tae menestymiselle, suurin osa kisaavista koirakoista painii aivan samanlaisten asioiden parissa kuin kuka tahansa: kuinka saada kapulannostot paremmiksi, luoksetulon pysähtymiset tarkoiksi, perusasennot varmoiksi jne. Vain huiput osaavat keskittyä myönteisten mielikuvien vahvistamiseen ja hauskanpitoon kehässä: koirakin tutkitusti oppii paremmin ja varmemmin myönteisillä mielikuvilla ja positiivisilla vahvistella. Juuri se on myös parasta mitä kultainen tietää. Kultainen harvemmin tekee monotonisesti liikkeitä konemaisesti silmissä tyhjä katse vaan parhaimmillaan se säihkyy ohjaajansa kanssa, sen tunteet paistaa turkin läpi eikä se tiedä miten päin se olisi kun kaikki on vaan niin kivaa! Muutama ikävätunnelmainen treeni ja pakotteilla puuttuminen näkyy pommin varmasti epävarmuutena ja väkinäisenä suorituksena kehässä myös paimenkoiralla.” Halutessamme kultaisista jälleen menestyksekkäitä tokokoiria, meidän on tehtävä töitä sen eteen!

Kaikki haastateltavat muistuttivat, että vastattaessa kysymyksiin, he ajattelivat yleisesti kultaisianoutajia. Kyseiset vastaukset eivät päde kaikkiin kultaisiin, sillä jokainen koira on yksilö. Satu antoi loppuun hyvän muistutuksen, ettei onneen ole oikotietä: ”Haluan muistuttaa tässä, että oli koira minkä rotuinen tahansa, niin sen vieminen huipulle vaatii suunnattoman määrän työtä, sitkeyttä, työtä ja taas työtä…mutta se on mahdollista!” Christa puolestaan lähetti kannustavia terveisiä tokoilevien kultaisten omistajille: ” Hyvin treenatulla, osaavalla ja hyvällä työvauhdilla työskentelevällä noutajalla tai toisella muun rotusella pärjää kyllä tokossa!” Kuten yllä olevat vastaukset kertovat: tokossa on mahdollisuus pärjätä myös kultaisella. Kultaisella on omat ongelmansa, mutta samalla myös omat vahvuutensa. Hyvin suunniteltujen, tavoitteellisten ja hyvin toteutettujen treenien kautta on mahdollisuus kouluttaa myös kultaisesta hyvä tokokoira. Hyvänä esimerkkinä on Sanna Jääskeläisen Moona (FI TVA BH Joystep’s Wild Desing), joka vuonna 2013 voitti kultaisten rotumestaruuden, valioitui ja osallistui ensimmäisenä kultaisena moneen vuoteen tokon KV-kokeeseen messukeskuksessa saaden vieläpä EVL1 tuloksen. Toivon mukaan kultainennoutaja tokokoirana Suomen huipulla ei enää parin vuoden päästä olisi harvinaisuus!

Julkaistu Golden Ringin lehdessä 01/2014. Kirjoittajana Johanna Lehto