Muistan, kun itse
aloitin kultaisennoutajani kanssa tokoilemaan. Kun aloin vakavammin puhua
tavoitteena olevasta tottelevaisuusvalion arvosta, moni katsoi minua ja totesi:
” Juu-u, kyllä sä kultaisen valioksi saat. Jos haluat kuitenkin jotain enemmän,
niin kannattaa miettiä seuraavaksi koiraksi jonkun muun rotuista. Esimerkiksi
bordercollieta. Siis jos vakavissaan meinaat tokoilla.” Tämä ajatus jäi
häiritsemään minua ja nyt muutaman vuoden jälkeen päätinkin tarttua
mietteeseeni syvällisemmin.
Kultainennoutaja on
alun perin jalostettu metsästyskoiraksi eli ammutun pienriistan noutajaksi.
Kultainen on kuitenkin nykypäivänä sekä hyvin suosittu perhekoira että
harrastuskoira. Kultaiseennoutajaan liitetään ominaisuudet sosiaalinen, älykäs,
helposti koulutettava ja miellyttämisenhaluinen. Näitä ominaisuuksia miettiessä
nousee ajatus, miksei kultainennoutaja ole enää entisajan tapaan yksi valtarotu
tokossa? Kyseiset ominaisuudet ovat haluttuja ominaisuuksia tokokoiralla.
Lisäksi tokikin tokokoiralla olisi hyvä olla energiaa, motivaatiota,
keskittymiskykyä sekä moottoria. Herääkin kysymys, onko nykypäivän
kultaisillanoutajilla enää vaadittuja ominaisuuksia? Vai mikä saa tosissaan
tokoilevat ohjaajat ottamaan pääasiassa bordercollieita kultaisennoutajan
sijaan tokokoirikseen?
Kyselin
mielipiteitä pitkään ja tavoitteellisesti tokoa harrastaneilta ihmisiltä: Anu
Leinoselta (kennel Resound, kisannut kultaisellanoutajallaan maajoukkueessa),
Piritta Pärssiseltä (TOKO ylituomari, kisaa sileäkarvaisillanoutajillaan), Satu
Taskiselta (kisannut ennen kultaisellanoutajalla, kisaa nykyään bordercolliella,
valmennusrenkaassa) sekä Christa Enqvist-Pukkilalta (kisannut ennen kultaisellanoutajalla,
kisaa nykyään bordercolliella, valmennusrenkaassa). Tarkoituksena oli saada
erilaisia mielipiteitä koskien kultaisennoutajan vahvuuksia ja heikkouksia
tokokoirana, syitä kultaistennoutajien vähäisyyteen valmennusrenkaassa ja
KV-kokeissa viime vuosina sekä miksi suurin osa vaihtaa tokokoirakseen
bordercollien.
Kultaisennoutajan vahvuudet ja heikkoudet tokokoirana
Kuten mainittua,
kultainennoutaja on älykäs, miellyttämisenhaluinen ja helposti koulutettava.
Tämä päteekin hyvin kultaisennoutajan peruskoulutukseen. Tavoitteellisessa
tokokoulutuksessa toistojen määrä kuitenkin lisääntyy huimasti ja koiran on
osattava liikkeitä hyvin tarkasti ja täsmällisesti. Samaan aikaan sen on
pystyttävä vastaanottamaan käskyjä ohjaajaltaan ja odotettava lupaa
toimintaansa.
Christa kuvailee
kultaisennoutajan vahvuuksia ja heikkouksia pohtien juuri kultaisen toistojen
kestävyyttä: ” Vahvuuksia kultaisessa on ehdottomasti sen rehellisyys ja
suoruus. Eli kultainennoutaja vastaa koulutukseen ja tekee usein rehellisesti
mitä pyydetään/ mitä se osaa/ on opetettu.
Satu tuo puolestaan
esille hyvänä puolena kultaisennoutajan tietynlaisen tyhmyyden: ” Oma kultaiseni Taisto luuli vielä 10vuotiaanakin, että kisoissa palkka voi
tulla missä vaiheessa kisaa tahansa. Sen sijaan bortsuni oppivat jo muutaman
kisan jälkeen, että palkkaa ei kisassa tule.” Satu mainitsee kysyttäessä hyvänä
puolena erään tärkeän seikan, ahneuden. Suurin osa kultaisista on erittäin
persoja ruualle, joten palkkaaminen on helppoa. Tokikin useat kultaiset myös
leikkivät luonnostaan suhteellisen hyvin.
Piritta
pitkänlinjan noutajaihmisenä löysi yllä olevien ominaisuuksien lisäksi
vahvuuksiksi kultaisen olevan säänkestäviä, sopeutuvaisia erilaisiin
tilanteisiin, eivät reagoi pelokkaasti tai arasti vieraisiin ihmisiin ja ovat
sosiaalisia muita koiria kohtaan. Piritta, kuten muutkin haastatellut, olivat
sitä mieltä, että kultaisen koulutettavuus on riittävän hyvä. Piritta kuvaakin
kultaista osuvasti: ” kultaiset oppivat riittävän helposti, mutta eivät heti
parin kerran jälkeen, oli sitten kyseessä oikeat tai väärät asiat”.
Anu näkee
kultaisennoutajan erittäin edustavana tokokoirana, kunhan pohjatyö on tehty
kunnolla: ”Kultaisennoutajan 'se jokin' mielestäni on siinä, että sillä on
parhaimmilaan vähän showkoiran vikaa. Se nauttii huomiosta, säihkyy kun tietää
tekevänä mitä ohjaaja haluaa ja nauttii yhdessä tekemisestä niin että ehtii
jopa flirttailla yleisön kanssa. En ole paimenkoirilla nähnyt moisia hymyjä
naamalla ja sydämen sulattavia katseita ja säkenöivää hännän heilutusta.”
Heikkouksia
kysyttäessä esille nousi yllättävän monia ongelmia: motivaation keston lyhyys,
suuri treenintarve, heikko kropanhallinta, rakenne, matala työskentelynhalu,
”elämä on laiffii” – asenne sekä hidas oppiminen. Kultaisennoutajan toimiessa
tokokoirana on otettava huomioon kultaisen luonnollinen rakenne. Kuten Piritta
asian tiivistää: ”Rakenne ei saa olla raskas eikä koira saa olla lihava tai
huonossa lihaskunnossa”. Huonossa kunnossa oleva koira ei jaksa treenata ja
treenaaminen voi olla hyvinkin epämiellyttävää koirasta. Christa puolestaan tuo
hyvin esille sen perusongelman kultaisen treenaamisessa: ”Heikkous kultaisessa
on, ettei se opi niin nopeasti. Kultainennoutaja ei myöskään yleistä asioita
niin helposti. Näin ollen kultainen vaatii paljon treeniä ja toistoja (sekä
pienet yksittäiset palaset jostain liikkeistä että se kokonaisuus). Joten se
tarvii paljon treeniä, ja koska osa noutajista ei kerralla kestä paljon
toistoja niin treenit pitäisi olla suunnitellut, laadukkaat ja suht lyhyet. Samaanaikaan
on kuitenkin treenattava usein noutajan kanssa”. Myös Anu on Christan kanssa
samoilla linjoilla: ” Kultainennoutaja on nykyisillä koulutusmenetelmillä yksi
helpoimmista roduista saada varmaksi suorittajaksi. Haasteet kasvavat ylemmissä
luokissa, jolloin hallittava kokonaisuus kasvaa ja liika yksityiskohtien
junnaaminen saattaa kadottaa motivaatiota ja tuo tilalle epävarmuutta ja sen
myötä vauhdin katoamista.” Kultaisen kannalta ihanteellisinta olisikin, jos
treenit saisi pidetty lyhyinä, mutta niitä olisi päivässä useammat.
Bordercollie – nykyajan kultainennoutaja. Miksi?
Selatessa vanhoja
tokokokeiden osallistujalistoja, valtarotuina ovat olleet kultainennoutaja ja
saksanpaimenkoira. Nykyään suurin osa osallistujista (etenkin
erikoisvoittajaluokassa) on bordercollieita. Myös tokon valmennusrengas ja
maajoukkue-edustus koostuvat pääosin bordercollieista. Miksi näin on? Miksi
niin moni tokoharrastaja valitsee bordercollien ennemmin kuin
kultaisennoutajan?
Satu muistuttaa
osuvasti: ”Kaikilla roduilla (ja yksilöillä) on omat haasteensa. Haasteet
bortsun kanssa ovat erit kuin kultaisen kanssa, mutta haasteita on kaikilla.”
Asia ei siis ole niin yksiselitteinen kuin moni luulee. Kuitenkin Satu
erittelee muutamia tärkeitä pointteja: ”Työskentelytapa on erilainen;
bordercolliet suhtautuvat yleensä työhönsä vakavasti ja kultsujen asenne on
yleensä tyyliä ”elämä on laiffii”. ”Elämä on laiffii” on myös hyvä puoli
kisoissa. Paimenkoira on jalostettu työskentelemään pitkään ja sen ”vietti”
tyydyttyy paimennuksesta (palkan odotus), kun taas noutajan vietti tyydyttyy,
kun se saa linnun suuhunsa (noin niin kuin yksinkertaistettuna). Kultaisen
eduiksi mainittakoon: eivät kyylää/kyttää/käytä silmää ts. ei
paimennuskäyttäytymistä, joka on osin hankalaa tokossa. Luulisin myös, että
kultaisia ei tarvitse myöskään sosiaalistaa niin huolella ihmisiin, ympäristöön
jne. kuin bortsuja. Muut erot liittyvät ehkä siihen, miten paljon toistoja
kerrallaan voi treenatessa tehdä. Eli voi olla, että saman toistomäärän
saavuttaminen vie kultaiselta pidemmän aikaa kuin bortsulta. Lisäksi noutajan
eräänlainen ”suurpiirteisyys” voi hieman tuottaa harmaita hiuksia pikkutarkassa
tokossa.” Satun esille tuomat asiat ovat hyvin pitkälti kertausta listasta
kultaisen heikkouksista.
Piritta katselee
eroja erityisesti rakenteen kannalta. Kultainennoutaja on selkeästi raskaampi
kuin bordercollie, joten kultainennoutaja myös liikkuu ”vähemmän helposti ja
kevyesti, mikä vaikuttaa siihen, miltä suoritus näyttää ja miten helposti koira
pystyy sen tekemään ja toistamaan (lihaskunnolla/kunnolla/turkilla/syvillä
lihaksilla on iso merkitys, esim. bc saa nuo käytännössä ilman treeniä, kultaisen
kanssa ne on treenattava esiin)”, Piritta kuvailee. Tärkeänä ajatuksena Piritta
nostaa esille mietinnän kultaisen työskentelytehokkuudesta tokoa kohtaan.
Kultainen harvoin antaa tokossa 100% tehoa toisin kuin esimerkiksi nomessa,
joka on sille rodunomainen laji.
Valmennusrengas – täysin mahdoton tavoite kultaisen
kanssa?
Tokon
valmennusrenkaassa ei ole moneen vuoteen näkynyt kultaisianoutajia – ei
hakijoina saati sitten renkaan jäseninä. Renkaaseen on vuosittain haku ja hakea
voi erikoisvoittajaluokan kilpailuoikeudet omaavalla, alle 6-vuotiaalla
koiralla. Kriteerejä täyttäviä kultaisia löytyy Suomesta. Miksei kultaisia siis
ole hakenut viime vuosina valmennusrenkaaseen?
Satu tuo esille tärkeän seikan: muissa pohjoismaissa on
myös kultaisia maiden valmennusrenkaissa. ”Ruotsissa ja Norjassahan on
kultaisia edelleen maajoukkueessa, joten miksi ei Suomessakin? Ruotsin
joukkueessahan on ihan lähivuosina ollut myös muutama labbis ja tolleri. Nyt
Norjan PM:issä (11/2013) Ruotsin joukkueessa oli kultainen. Suomessa ei viime
vuosina ole muistaakseni Valmennusrenkaaseen hakenut yhtään kultaista. En osaa
vastata tähän muuta kuin, että tehkää töitä, kisatkaa ja hakekaa renkaaseen!”,
Satu neuvoo. Christa ei osaa ottaa kantaa, miksei kultaisia hakeudu
valmennusrenkaaseen. Piritta puolestaan yhtenä ongelmana negatiivisen kierteen:
”Harvempi
true-tokoilija ottaa kultsua, jolloin niitä ei tule tokossa esille ja kun ei
tule esille, harvempi taas ottaa kultsun jne. kierre, vaikka hyviä yksilöitä on
- isona massana kultainen ei ole ykköstokokoira, mutta yksilötasolla on hyviä
koiria, jos niiden kanssa vain tehdään töitä ja uskotaan siihen, että kultaisesta
on hyväksi tokokoiraksi. Mitä enemmän hyviä yksilöitä tulee esille, sitä
enemmän harrastajat kiinnostuvat ja sitten tulee taas hvyä kierre päälle.”
Anu on muiden
kanssa yhtä mieltä ja Anun näkemys on varmasti hyvin paikkansa pitävä: ” Suurin syy miksei kultaisianoutajia näy
valmennusrenkaassa tai maajoukkueessa on se etteivät ohjaajat hae sinne :)
Kukaan ei tule kotoa hakemaan ja harvemmin kehän laidaltakaan lahjakkuuksia
bongataan muuta kuin kilpailukirjaa hakemaan. Eteenpäin on itse haluttava eikä
se ole mahdotonta kenellekään. Ihmisille on muodostunut harha että eteneminen
on mahdotonta koska renkaassa ja maajoukkueessa näkyy vain paimenkoiria.
Paimenkoirien nopeus ja keskittymiskyky ei ole mikään tae menestymiselle,
suurin osa kisaavista koirakoista painii aivan samanlaisten asioiden parissa
kuin kuka tahansa: kuinka saada kapulannostot paremmiksi, luoksetulon
pysähtymiset tarkoiksi, perusasennot varmoiksi jne. Vain huiput osaavat
keskittyä myönteisten mielikuvien vahvistamiseen ja hauskanpitoon kehässä:
koirakin tutkitusti oppii paremmin ja varmemmin myönteisillä mielikuvilla ja
positiivisilla vahvistella. Juuri se on myös parasta mitä kultainen tietää.
Kultainen harvemmin tekee monotonisesti liikkeitä konemaisesti silmissä tyhjä
katse vaan parhaimmillaan se säihkyy ohjaajansa kanssa, sen tunteet paistaa
turkin läpi eikä se tiedä miten päin se olisi kun kaikki on vaan niin kivaa!
Muutama ikävätunnelmainen treeni ja pakotteilla puuttuminen näkyy pommin
varmasti epävarmuutena ja väkinäisenä suorituksena kehässä myös paimenkoiralla.”
Halutessamme kultaisista jälleen menestyksekkäitä tokokoiria, meidän on tehtävä
töitä sen eteen!
Kaikki
haastateltavat muistuttivat, että vastattaessa kysymyksiin, he ajattelivat
yleisesti kultaisianoutajia. Kyseiset vastaukset eivät päde kaikkiin
kultaisiin, sillä jokainen koira on yksilö. Satu antoi loppuun hyvän
muistutuksen, ettei onneen ole oikotietä: ”Haluan muistuttaa tässä, että oli
koira minkä rotuinen tahansa, niin sen vieminen huipulle vaatii suunnattoman määrän
työtä, sitkeyttä, työtä ja taas työtä…mutta se on mahdollista!” Christa
puolestaan lähetti kannustavia terveisiä tokoilevien kultaisten omistajille: ” Hyvin treenatulla, osaavalla ja hyvällä työvauhdilla työskentelevällä
noutajalla tai toisella muun rotusella pärjää kyllä tokossa!” Kuten yllä olevat
vastaukset kertovat: tokossa on mahdollisuus pärjätä myös kultaisella.
Kultaisella on omat ongelmansa, mutta samalla myös omat vahvuutensa. Hyvin
suunniteltujen, tavoitteellisten ja hyvin toteutettujen treenien kautta on
mahdollisuus kouluttaa myös kultaisesta hyvä tokokoira. Hyvänä esimerkkinä on
Sanna Jääskeläisen Moona (FI TVA BH Joystep’s Wild Desing), joka vuonna 2013
voitti kultaisten rotumestaruuden, valioitui ja osallistui ensimmäisenä
kultaisena moneen vuoteen tokon KV-kokeeseen messukeskuksessa saaden vieläpä
EVL1 tuloksen. Toivon mukaan kultainennoutaja tokokoirana Suomen huipulla ei
enää parin vuoden päästä olisi harvinaisuus!
Julkaistu Golden Ringin lehdessä 01/2014. Kirjoittajana Johanna Lehto
