Marraskuun puolivälissä tokotiimi kokoontui Porissa kaksipäiväiseen koulutukseen.  Ulkopuolista kouluttajaa ei ollut, vaan olimme keskenämme.  Elokuussa voimaan tulleet uudet säännöt ja liikkeet jaksoivat puhututtaa, ja monien  tiimiläisten treenilista koostuikin lähestulkoon kokonaan uusista liikkeistä. 
Minun ja Väinön treenilistalla oli mm. uusi erikoisvoittajaluokan ruutu ja siihen kuuluva eteenlähetys eli merkitön merkki. Olin treenannut pelkkää eteenlähetystä muutaman  kuukauden, ja se meillä onkin jo melko vahvalla pohjalla. Uudessa merkittömässä merkissä, eli eteenlähetyksessä, koira lähetetään kymmenen metriä  eteenpäin ja pysäytetään seisomaan halkaisijaltaan neljän metrin mittaiseen koiralle  näkymättömään ympyrään. Sieltä koira lähetetään ruutuun.
Olen itse aloittanut eteenlähetyksen treenaamisen avoimella hiekkakentällä, viemällä lelun  suoraan linjaan koiran nähden suurinpiirtein parinkymmenen metrin päähän ja lähettämällä  koiran lelulle käskysanalla “suoraan”. Tällä halusin saada koiran päähän sen ajatuksen, että  käskyllä “suoraan” juostaan kovaa vauhtia eteenpäin. Saatoin viedä lelua jopa ihan kentän  laidasta laitaan.
Seuraavassa vaiheessa laitoin lelun tilalle kosketusalustan, sekä lyhensin lähetysmatkaa. Tässä vaiheessa otin liikkeeseen mukaan myös pysäytyskäskyn. Seuraavaksi yhdistin eteenlähetykseen vihjesanan, josta koira pystyy päättelemään etukäteen mitä tapahtuu. Päädyin ottamaan vihjeeksi yksinkertaisen terävän “ssss”sihinän.  Treenasin vihjettä kävelemällä koiran kanssa yhdessä liioitellun pitkän matkaa suoraa linjaa  eteenlähetyksen suuntaisesti, toistelin vihjettä liikkeessä, kunnes annoin lähetyskäskyn  vauhdista.
Nykyään treenaan eteenlähetystä varioiden: saatan tehdä yhden toiston viemällä lelun  eteen, mutta seuraavan toiston niin, että lähetän koiran tyhjään ja lelu lentääkin yllättäen  menosuunnan mukaisesti koiran eteen, tai teen pari toistoa kosketusalustan avulla ja  viimeisen toiston ilman kosketusalustaa. Pysäytyksiä treenaan myös ihan erillisinä  treeneinään. Lähetysmatkaa kannattaa varioida, eikä treenata aina kokeenmukaisella  kymmenellä metrillä. Alun perusasennon suoruuden kanssa saa olla tarkkana, sillä jos koira  jää vinoon perusasentoon, se myös juoksee vinoon.
Olen normaalisti aika lepsunpuoleinen pitämään kriteereistäni kiinni, mutta eteenlähetyksen  kohdalla olen ollut tarkkana. Haluan että koira juoksee suoraan, juoksuvauhti on nopea  laukka ja pysäytys on napakka  helppoa, eikö totta ;)    Vaikka eteenlähetyksen opettaminen onkin sujunut melko tuskattomasti ja vaivattomasti, on  eteenlähetyksen yhdistäminen ruutuun lähetykseen tuottanut päänvaivaa senkin edestä.  Ruutuhullun koiran ohjaajan pelkona on ollut, että ennen ahniinsuora eteenlähetys  muuttuukin käyrän banaanin malliseksi, kun koira ymmärtää pääsevänsä eteenlähetyksen  jälkeen ruutuun.  
Olin kuullut kahden ruudun treenistä ja halusin kokeilla sitä Porin koulutusviikonloppuna.  Kahden ruudun treeni tarkoittaa sitä, että kaksi ruutua laitetaan vastakkain, ja koira  lähetetään ruutujen väliin merkittömälle merkille. Ideana kahdella ruudulla treenatessa on se,  ettei koira pysty ennakoimaan kumpaan ruutuun se lähetetään eteenmenon jälkeen, joten se  malttaa tehdä eteenmenon suoraan.
Kahden ruudun treeniä pystyy toteuttamaan monella eri tavalla, me toteutimme sen niin, että  avustaja kävi näyttämässä molemmat ruudut ennen eteenlähetystä. Käytimme eteenlähetyksen apuna kosketusalustaa. Ennakko-oletuksen mukaisesti Väinö jäi kyttäämään aina viimeisenä näytettyä ruutua, jolloin  luonnollisesti lähetin sen vastakkaiseen suuntaan, jolloin koira joutui luopumaan omasta  mielipiteestään ja kuuntelemaan ohjausta.
 Olin oikein tyytyväinen treenin toimivuuteen ja yllätyin, kuinka hyvin eteenlähetykset pysyivät suorina - koira ymmärsi nopeasti treenin idean, ja vain pari kertaa treenin alussa jouduin keskeyttämään eteenlähetyksen banaani-efektin takia. Suosittelen kahden ruudun treeniä eritoten ruutuhulluille koirille!
Kirjoittanut: Mirva Miettinen-Venäläinen


Ei kommentteja:
Lähetä kommentti