perjantai 24. lokakuuta 2014

Tokotiimin näyttökoe kokelaan silmin

Tokotiimin näyttökoe järjestettiin elokuun lopulla Piikkiössä, edellisenä päivänä samassa paikassa oli GR:n tokomestaruus kisat. Tokotiimin näyttökoe aamuna jännitys oli huipussaan, olin pähkäillyt mitä tekisin koirani kanssa 15 minuutin ajan, joka meille oli aikaa varattuna. Tuo 15 minuuttia tuntui aluksi tosi pitkältä ajalta muutaman liikkeen tekemiseen ja monet näyttökokeeseen osallistujat miettivät miten saavat ajan kulumaan. Mutta loppujen lopuksi aika menikin tosi nopeaan ja joillain taisi jo mennä yliajalle. Näyttökokeen liikkeitä valitessa ongelmia tuotti se, että olimme edellisenä päivänä kisanneet saman tuomarin ja liikkeen ohjaajan silmien alla alokasluokassa saaden kasaan TK1 koulutustunnuksen. Toisaalta en halunnut esitellä samoja liikkeitä, kuin edellispäivän kokeessa, vaikka koira ne paremmin varmasti osasi, kuin valitsemani avoimen luokan liikkeet. Päätöksen näyttökokeen treeni sisällöstä teinkin vasta itse asiassa muiden suorituksia katsoessa! Vapaavalintaisia liikkeitä sai esitellä yhdestä kahteen. Itse en tehnyt koirani kanssa yhtään kokonaista liikettä vapaavalintaisessa osiossa, vaan kolmen liikkeen osia. Puukapulan nostamista, kaukoja (maahan/istu) ja luoksetulon pysäytystä takapalkalla ja lyhyellä matkalla. Hain näyttökokeeseemme normaalia, illoista treeniä ja siihen me pääsimmekin. 


Näyttökokeen ilmapiiri oli mukava ja rauhallinen. Tokotiimiläiset olivat mukavaa porukkaa ja oma jännityskin varisi näyttökokeeseen mennessä. Näyttökoe oli hyvin järjestetty ja paikka sen pitämiseen varsin hyvin valittu. Näyttökokeeseen osallistujat saivat myös sähköpostiin palautetta valitsijoilta, joka oli mielestäni hyvä. Itse ainakin sain paljonkin irti tästä palautteesta ja tiedän mihin kiinnittää huomiota jatkossa. Näyttökokeeseen osallistui hyvin eritasoisia koirakoita pennuista EVL tasoisiin, valitsijoilla oli varmasti omat haasteensa tehdä päätökset tiimiin pääsijöistä. Kaiken kaikkiaan näyttökoe oli varsin mukava kokemus!


Kirjoittanut Mira Pollari

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti